Yes they indeed are. Especially bad if you're a magazine editor in Finland. 'Cause you can't write about them.
Well maybe you can, if you remember to point out that everybody who ever tries drugs, will die because of that.
To put it short, the publisher of a certain free paper (to which at least two Kriton family memebers are actually writing for) decided to take back the every single copy of the latest issue. An issue that had already distributed around city. And then take another printing of the whole paper without this following drug-related story.
So this following piece really has nothing to offer you if you dont understand finnish. But here it is for all you drug loving finns out there anyway: the infamous V-lehden Huumejuttu!
*************
"Se tuntuu niin hyvältä"
Huumeiden viihdekäyttö on suomalaisen juhlimisen arkea.
JOKAINEN 80- ja 90-luvuilla koulunsa käynyt oppi, että huumeet tuhoavat elämän. Diilerit väijyvät koulujen porteilla ja antavat ensimmäisen annoksen ilmaiseksi. Kokeilija jää koukkuun ja muuttuu neulalla itseään piikittäväksi narkomaaniksi, joka tekee rikoksia, jotta pystyy jatkamaan huumeiden käyttöä.
Seurakuntatädit maalasivat uhkakuvia siitä, kuinka pilvenpolttoa kokeileva nuori päätyy helvetin esikartanoon. Jokaisella addiktilla on se ensimmäinen kerta, varoitettiin. Kannabiksesta edetään kovempiin aineisiin, jotka tappavat. Ja huumeisiin kajonnut on väistämättä tekemisissä järjestäytyneen rikollisuuden kanssa.
Meille tehtiin erittäin selväksi, että huumeet ovat yhteiskunnan vihollinen numero yksi.
Huumeista aineina ei kerrottu juuri mitään. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä ne ovat, mutta niitä opittiin pelkäämään ja vihaamaan.
Kun huumeidenvastaista propagandaa täyteen ahdettu nuori alkoi käydä bileissä ja kohdata huumeiden käyttöä, hän oli ymmällään. Käyttäjät näyttivät ihan tavallisilta nuorilta. Ekstaasia popsivat tai pilveä polttavat tyypit eivät tehneetkään kuolemaa. He eivät varastelleet autoja tai ryöstelleet kioskeja. Kun aineiden vaikutus lakkasi, he eivät lähteneet kartoittamaan kotikaupungin heroiinitarjontaa.
Eivätkö huumeet olleetkaan niin vaarallisia kuin koulussa kerrottiin?
Vuodesta 1997 huumekulttuureja tutkinut, aiheesta pro gradu -tutkielman ja väitöskirjan kirjoittanut valtiotieteiden tohtori Mikko Salasuo hymähtää vastatessaan.
- Ne eivät varmasti ole niin vaarallisia kuin aikoinaan on peloteltu. Suurin ongelma muodostuikin siitä, että huumeet maalattiin hirvittävän vaarallisiksi, aivan fataaleiksi. Kun nuori tajusi, että asiat eivät olleetkaan kuten hänelle oli kerrottu, kaikki niiden oikeistakin riskeistä ja haitoista opittu työnnettiin syrjään.
Niin. Huumeissa todella piilee vakavia riskejä. Miksi haittoja tarvitsee suurennella?
Vaikka valistus on viimeisen kymmenen vuoden aikana järkevöitynyt, huumeet ovat edelleen tabu. Käyttötuomio voi jättää elinikäisen leiman tavalliseen, hauskanpidosta nauttivaan nuoreen. "Huumausainerikollinen" ei kuulosta hyvältä.
Puolitutuille ei uskalleta mainita, että ei oltu pelkän viinan voimalla liikenteessä, kun viikonloppuna nähtiin. Yritykset testaavat työntekijöitään, jotta julkisivu säilyy puhtoisena - "meidän palkkalistoilla ei narkkareita roiku".
Kaikesta huolimatta huumeista on tullut olennainen osa juhlimiskulttuuria myös turvallisessa pohjolassa. Yökerhojen vessoissa valkoiset viivat katoavat sieraimiin putkelle rullatun 50 euron setelin läpi. Ympyrässä seisoskeleva trendikkäisiin vaatteisiin sonnustautunut porukka polttaa puistossa oudonmallista savuketta, joka haisee makealle. Juuri ostetun asunnon tupareissa juodaan ehkä yksi tai kaksi olutta. Ennen kuin lähdetään ulos bilettämään, huitaistaan pillerit huiviin.
Huumeiden viihdekäyttäjät tuntevat käyttämiensä huumeiden vaikutukset ja riskit. He ovat tavallisia työssäkäyviä suomalaisia, pääosin nuoria aikuisia.
- Viihdekäyttäjien periaatteena on, että käyttö on satunnaista eikä aiheuta fyysisiä, psyykkisiä tai taloudellisia ongelmia. Aineet ovat yleensä mietoja ja käyttö liittyy juhlimiseen. Suonensisäinen käyttö on täysin poissuljettu vaihtoehto, Salasuo sanoo.
Hänen mukaansa suonensisäinen käyttö luokitellaan ongelmakäytöksi. Suomessa suurin osa ongelmakäytöstä tapahtuu suoneen piikitettävällä amfetamiinilla, kun muualla Euroopassa "ykkösaine" on heroiini.
Suonensisäinen käyttö aiheuttaa fyysisen riippuvuuden, jonka hallitseminen tuottaa vaikeuksia. Lopettaminen on hankalaa, sillä aineeseen tottunut keho vaatii sitä lisää. Nimenomaan suonensisäinen käyttö voi johtaa pelättyyn huumehelvettiin, jossa elämä pyörii vain aineiden käytön ympärillä.
Suonensisäiseen käyttöön ajautuu vain harva huumeiden kokeilija. Toisin kuin meille on opetettu, huumeiden käyttö voi myös pysyä hallinnassa.
Mauno, 26,
on ammatiltaan peruskoulun opettaja.
- Yläasteella oli huumevalistusta ja vaikka se oli yhtä pelottelua, näin sen läpi jo silloin. Tajusin, että kannabis on varmaan siisti juttu ja sitä täytyy kokeilla, hän naurahtaa.
Hän poltti pilveä ensimmäisen kerran 16-vuotiaana. Sen jälkeen hän on kokeillut myös ekstaasia, amfetamiinia, sieniä ja LSD:tä.
- Essoja olen ottanut puolenkymmentä kertaa, mutta niistä minulle tulee seuraavana päivänä paha krapula. Spiidiä kokeillessani luulin, että tulen hulluksi. Olo oli aivan liian stimuloitu, se ei sovi minulle. LSD-tripillä jumituin sisätilaan ja alkoi ahdistaa. En voinut nukkua ja sälekaihtimet näyttivät partaveitsenteriltä. Ei ollut siistiä.
- En kuitenkaan kadu yhtään huumekokeilua. Kaikista olen oppinut jotain. Jos ei muuta, niin tiedänpä ainakin mistä puhutaan.
Kokeilujensa jälkeen Maunolla ei ole ollut hinkua käyttää edellä mainitsemiaan huumeita uudelleen. Se on periaatepäätös, sillä ne ovat synteettisiä ja hän haluaa pysyä luonnollisissa päihteissä. Synteettisiä huumeita hankkiessa ei aina tiedä, mitä saa.
- Poltan pilveä nykyään ehkä kerran parissa viikossa. Pössyttelen kotioloissa, ihan rentoutuakseni. Sieniä saatan syödä kaksi kolme kertaa vuodessa, jos niitä on saatavilla. Viimeksi söin niitä Jenkeissä, ja oli niin pirun hauskaa. Pilven yhdistäminen seksuaaliseen kanssakäymiseen on aina yhtä juhlaa.
Onko huumeiden käyttö ikinä vaikuttanut normaaliin arkeen?
- Ei mihinkään velvollisuuksiin. Poltin pari vuotta päivittäin pilveä, ja silloin huomasin itsessäni siitä johtuvia oireita. Unohtelin asioita, koska lähimuisti kärsi. Silloin ymmärsin, että polttamista täytyy vähentää ja teinkin sen. En kokenut olevani huumekoukussa. Elimistö vaan varoitteli, että vähennä. Täytyy tuntea itsensä, siinä kaikki.
Aikooko Mauno sitten lopettaa huumeiden käytön joskus?
- Miksi lopettaisin? Asiaa täytyy punnita uudelleen, jos elämään tulee suuria muutoksia kuten perhettä tai muuta. Tällä hetkellä lopettamiseen ei ole tarvetta eikä syytä, varsinkaan näin vähäisellä käytöllä.
Heikki, 29,
huoltaa työkseen hissejä. Hän poltti pilveä ensimmäisen kerran 16-vuotiaana kaverin luona. Sittemmin hän on kokeillut kokaiinia, ekstaasia, amfetamiinia, oopiumjohdannaisia pillereitä sekä sieniä.
- Nykyään käytän huumeita ehkä kolme, neljä kertaa vuodessa, yleensä essoja tai kokkelia. Niistä tulee paras olo, molemmat toimivat aina. Käytän ainoastaan bilettäessä, eli viina on aina mukana kuvioissa.
Muutama vuosi sitten Heikki käytti huumeita useamminkin.
- Välillä tuntui, että psyyke pettää. Tosin se saattoi kyllä johtua liiallisesta alkoholin käytöstäkin.
Hän ei pitänyt eri päihteiden haittavaikutuksista, joten hän yksinkertaisesti vähensi niiden - alkoholinkin - käyttöä.
- Sellainen on itsestä kiinni, käyttöä voi todellakin vähentää omalla päätöksellä.
Heikki käyttää kuitenkin synteettisiä, viihdekäyttäjien keskuudessa kovina pidettyjä huumeita. Hän tietää, että niihin liittyy riskejä mutta käyttää silti.
- Niistä tulee niin vitun hyvä olo. Känni ei aina tunnu hyvälle. Silloin tällöin kaipaa lisäkicksejä. Tiedän kuitenkin, etteivät ne ole kovin terveellisiä pitkällä tähtäimellä, joten pidän käytön kurissa.
Eikö niistä ikinä tule huonoja kokemuksia?
- Psykedeeliset huumeet eivät sovi minulle. Testasin sieniä, ja se oli melkoinen trippi: tunsin olevani välillä 15 metriä, välillä 15 senttiä pitkä. Menin baarin nurkkaan istumaan ja tuijotin seinää. Se oli hieman liikaa, en halua sitä enää, hän puistelee päätään vaivaantuneesti hymyillen.
Tunteeko Heikki ikinä minkäänlaista riippuvuutta?
- En ikinä. Essoista tulee kyllä helvetin hyvät fiilikset, ymmärrän jos joku jää koukkuun siihen oloon. Huumeiden kanssa täytyy pitää tiukka itsekuri.
Elina, 25,
on koulutukseltaan kokki. Elina poltti kannabista ensimmäisen kerran 17-vuotiaana.
- Olin kuullut siitä ja kiinnostus heräsi. Kokeilin heti, kun sitä oli tarjolla.
Hän polttaa pilveä useamman kerran viikossa, jos siihen on mahdollisuus. Yleensä hän ostaa sitä kavereiltaan, jotka kasvattavat kotona.
- Siitä tulee hyvä olo, sen vaikutuksen alaisena on kiva hääräillä kotioloissa. Se toimii hyvänä relaksanttina, jos on stressiä tai kiireitä.
Elina ei käytä huumeita bilettämiseen.
- Kannabis passivoi minua, eli suu menee kiinni seurassa, eikä se ole kivaa. Siksi poltankin yleensä kotona. Kylvyssä polttelu on parasta.
On erittäin epätodennäköistä, että kannabikseen kehittyy fyysinen riippuvuus, mutta Elina myöntää kärsineensä psyykkisestä riippuvuudesta.
- Poltin päivittäin muutama vuosi sitten. Kun vähensin, oli aluksi hankalaa päästä normaaliin unirytmiin, kun ennen nukkumaan menoa ei polttanutkaan savuja.
Porttiteoria, jonka mukaan yhden huumeen kokeilu johtaa kovempiin aineisiin, on Elinasta "täyttä paskaa".
- Minua ei kiinnosta enää kokeilla mitään muita huumeita. Siihen ei liity mitään pelkoa, en vain tarvitse sellaista pään sekoittamista.
Hänen ystäväpiirissään on useiden eri huumeiden viihdekäyttäjiä.
- Minulle on aivan sama, mitä ihmiset käyttävät, kunhan elämä ei pyöri vain huumeiden ja huumeihmisten ympärillä. Sosiaaliset suhteet täytyy pystyä säilyttämään ja velvollisuudet pitää hoitaa.
Kaikki eivät siihen pysty.
- Tunsin kaksi heroiinia käyttävää tyyppiä. Toinen on mullan alla ja toisesta ei ole kuulunut kolmeen vuoteen mitään.
Välittääkö hän, kuka hänen omasta käytöstään tietää?
- Välitän. Työ- ja opiskelukavereille en puhu asiasta, ellen tiedä heidän olevan samalla aaltopituudella. Vanhemmille haluaisin kertoa, mutta he eivät ymmärtäisi. He ajattelisivat huumekoukkua saman tien, koska eivät tiedä asiasta mitään. Heille huume on huume.
Paavo, 34,
on it-alan yrittäjä. Hän vietti vuoden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa 17-vuotiaana.
- Olin aivan kauhuissani, kun näin koulukavereiden polttavan pilveä. Suomalainen huumepropaganda oli tehnyt tehtävänsä, hän nauraa.
- Jonkin aikaa seurailin muiden toimia. Kun tajusin, että tyypit eivät kuolleetkaan tai alkaneet ryöstellä viinakauppoja, halusin itsekin kokeilla.
Hän kokeili myös LSD:tä, kokaiinia, ekstaasia ja amfetamiinitabletteja. Kaikki ovat jääneet kokeiluiksi.
- Sanoisin, että kokeilen huumeita vieläkin silloin tällöin. Voi tietysti kysyä, missä menee kokeilun raja. Viime kerrasta on tällä hetkellä puoli vuotta.
Paavo käyttää huumeita useimmiten ulkomailla.
- Reissuilla tulee silloin tällöin otettua ekstaasia ja kokaiinia, kerran pari vuodessa. Suomessa en viitsi niiden kanssa pelleillä, tulee liikaa ikävyyksiä jos jää kiinni. En tosin kieltäydy, jos niitä sattuu kohdalle.
Suomessa yleisintä huumausainetta, kannabista, Paavo ei käytä ollenkaan.
- Huumeiden käyttö liittyy kohdallani aina sosiaalisiin tilanteisiin, joissa pidetään hauskaa. Pilvestä tulee väsynyt ja laiska olo. Jumittaminen jossain kämpässä toljottaen Pink Floydin The Wallia videolta ei nappaa.
Parhaasta huumekokemuksesta on jo aikaa.
- Edellisestä LSD-tripistä on 18 vuotta, mutta muistan vieläkin elävästi kuinka hauskaa oli.
Paavo pohtii, että hän on saattanut jo lopettaa käyttönsä, muttei tiedä sitä vielä. Hän ei ole koskaan tuntenut riippuvuutta mihinkään aineeseen eikä suunnittele käyttöään. Mikä hänet saa käyttämään huumeita aika ajoin?
- Se on vaan niin saatanan hienoa. Miksi jotkut juovat itsensä känniin? Päihteitähän ne kaikki ovat, niillä haetaan hyvää fiilistä. Paitsi että viinasta menee enemmän sekaisin kuin yhdestäkään huumeesta, jota olen kokeillut.
Mies korostaa kohtuutta ja itsensä tuntemista huumeita käytettäessä.
- Kaikkien aineiden kanssa olen ensin tarkkaillut, kuinka ne vaikuttavat muihin. Nuorena kaverit imppasivat ja näin mitä se tekee. En koskaan impannut.
Kaikki edellä esitellyt ihmiset ovat tavallisia veronmaksajia. He käyttävät huumeita satunnaisesti, mutta eivät anna niiden vaikuttaa normaaliin elämäänsä. Rahat huumeisin he saavat töistä, eikä kukaan tunne olevansa rikollinen, sillä käytöllään he vahingoittavat vain itseään.
Porttiteoriaan heistä ei usko yksikään, vaikka jokaisen huumekokeilut ovat alkaneet kannabiksella. Miksi uskoisivat, hehän ovat itse eläviä esimerkkejä siitä, että huumeita voi käyttää silloin tällöin ja pitää elämänsä raiteillaan. Kun tuntee huumeet ja niiden vaarat, tietää pelisäännöt. Itsekuri pitää erossa ongelmista.
Mutta miksi asia on niin, että nämä ihmiset menettäisivät työnsä ja saisivat elinikäisen ristin kantaakseen, jos he esiintyisivät tässä jutussa omilla nimillään? Miksi huumeisiin liitetään edelleen kaikki yhteiskunnan paha?
- Yhteiskunta tarvitsee aina vihollisen, jota käyttää syntipukkina. Huumeet on helppo demonisoida: ne eivät ole kukaan, niillä ei ole nimeä, ne ovat hämärämiesten tuomia, aiheuttavat kummallisia oireita eikä kukaan oikein tunne niitä. Niitä on helppo syyttää ongelmista, jotka eivät edes oikeasti liity niihin. Kukaan ei uskalla puolustaa niitä, sanoo tutkija Mikko Salasuo.
Aivan. Huumeet ovat huumeita, kannabiksesta heroiiniin, ja poliitikko tekee poliittisen itsemurhan asettuessaan muulle kuin jyrkän vastustamisen linjalle. Salasuo viittaa Markus Draken tapaukseen, jossa kansanedustajaehdokas kannatti mietojen huumeiden laillistamista. Media ja poliittiset vastustajat syöksyivät oitis huumeidenvastaiseen populismiin ja Draken peli oli pelattu.
Drake tosin ilmaisi kantansa turhankin radikaalisti polttamalla jointtia Vihreiden vaalikopilla.
Samanlainen haloo nousi, kun toinen vihreiden kansanedustaja, Rosa Meriläinen, tunnusti polttaneensa pilveä kansanedustajakauden aikana. Olisi vain kannattanut pitää turpa kiinni.
Salasuo siteeraa tunnettuja päihdetutkijoita Nils Christieta ja Kjetil Bruunia: "Huumeet ovat vaarallisimmillaan politiikassa."
Huumeet ovat pohjimmiltaan aineita, jotka saavat aikaan erilaisia reaktioita ihmisissä. Kannabista, amfetamiinia, opiaatteja ja ekstaasia on käytetty paljon lääkinnällisiin tarkoituksiin. Salasuon mukaan löytyy paljon dokumentaatiota siitä, kuinka Yhdysvaltain ilmavoimien pilottien keskittymiskykyä parannetaan amfetamiinijohdannaisilla valmisteilla. Morfiini on yleinen kipulääke. Suomeen saatiin juuri ensimmäinen kannabiksen lääkekäyttäjä. Brittiarmeija kokeili toisen maailmansodan aikana, olisiko LSD:stä hyötyä sodankäynnissä. Salasuo kertoo, että ekstaasia on käytetty lääkkeenä terapiayhteyksissä vielä 1980-luvulla.
Lista on pitkä.
Huumeet voi siis nähdä eräänlaisina lääkeaineina, joissa on havaittu vapaa-ajanviettoon soveltuvia sivuvaikutuksia. Miksi ne ovat sitten kiellettyjä, kun niitä ei käytetä lääketieteellisiin tarkoituksiin tai sotatoimiin?
- Perimmäisenä ajatuksena on vallankäyttö. Valtaapitävät ovat nähneet, että kansalaiset eivät pysty hallitsemaan tällaista nautinnonhankintaa ja se on päätetty kieltää. Kiinnostavaa asian kehityksessä onkin, että niin kauan kuin jokin aine liittyy ylempiin sosiaaliluokkiin ja pysyy lääketieteen kehyksissä, se on hyväksyttyä. Kun siitä tulee tavallisten ihmisten omaan nautintoon liittyvää, se kriminalisoidaan, Salasuo sanoo.
Suomessa myös huumausaineiden käyttö, ei ainoastaan hallussapito, välittäminen tai salakuljetus, on rangaistavaa. Tästä päätettiin eduskunnassa vuonna 1972 heittämällä kolikkoa, kun äänet menivät tasan. Siitä lähtien huumausaineen käyttörikoksesta on tuomittu niin kannabiksen polttajat kuin heroiinin piikittäjätkin. Saman rikosnimikkeen alla.